Joulukuvakollaasit

Oon niin suklaaähkyssä, että kirjottaminenkaan ei meinaa onnistua niin annan kuvien puhua puolestaan :D .. ei vaan pitää pikkuhiljaa mennä sänkyä kohti, koska huomenna suuntaan heti aamusta Joensuuhun moikkaamaan  iskon poikasia <3 joten ihan nopea päivitys vaan, että hengissä ollaan ja niin edelleen.

Ostettiin tosiaa itsellemme joululahjaksi Canonin EOS 600D kamera, ja hyvin näyttää räpsivän! peilipose kuvatki näyttää huomattavasti paremmalta. Tästä kuvasta näkyy myös mun uus tukka. Kävin kampaajalla ja nyt päältä on vaaleempaa ja alta punaruskee. Ite ainaki tykkään!

Joulushoppailujen lomassa ostin myös itelleni jotain uutta. Tällaset löysä paidat peittää mukavasti muutamat makkarat ;)

Jouluaattona oltiin äidin luona Nastolassa. Ruoka oli hyvää, vaikka en niin jouluruoasta välitäkään. Pääasia on että rentoutui! Ja jos jos joulun pyhät ei saanut meitä rennoiksi niin ei sitte mikään. Me vaan oltiin. Maattiin ja syötiin (vaaka ei kuitenkaan reagoinut tähän suklaakuuriin, mitä ihmettelen suuresti.)

Jälkiruoaksi leivottiin Kallen kanssa glögi juustokakku... tai siis tarkoitus oli. Kuten aikaisemminkin olen kertonut, tykkään kokeilla vähän omia reseptejä ja nyt tarkoituksenani oli saada aikaan glögijuustokakku, joka maistuu siltä itseltään, mutta ravintoarvot olisivat huomattavasti paremmat.

Noh tuumasta toimeen vaan. Suunnittelin rungon itse ja lopuksi vielä puhelu Johannalle ja muutama kiva vinkki reseptiin.

Laskin kalorit ja yksi pala sisältää 130 kcal , (12 hlö) lisäksi kakussa on melkoisesti proteiinia lähemmän 5g/ pala

Ja mikä parasta, koemaistajat luulivat tämän olevan ihan normi kakku, eikä he huomanneet mitään eroa :D (omasta mielestäni keskiosassa oli pikkasen liikaa liivatetta, mut pysypä ainakin kasasa!)

Kiinnostaako ohje?

Nyt nukkumaan!

Mikä sinua motivoi?

"Viime keväänä mulla oli selkeä päämäärä ja tavoite. Mä olin päättänyt jotain minkä haluasin toteuttaa. Musta tuntui ettei mikään eikä kukaan pysty horjuttamaan mun motivaatiota. Mä olin kokoajan ihan fiiliksissä!"

"Mä en oikee tienny mitä tehdä, miksi tehdä ja ketä varten mä teen mitään. Mä en uskonu itseeni. Tapahtuiko edes mitään kehitystä?"

"Haluan olla tyytyväinen, motivoitunut. Mä haluun, et on selkeä päämäärä mitä kohti mennä. Haluan kehittyä niin fyysisesti, kuin henkisestikin."

Nämä edellä mainitut tekstit ovat muistiinpanoja viimeviikolta, kun piti pohtia hetkeä milloin on ollut motivoitunut, milloin ei ole motivoitunut ja mikä on se oma tavoite.

Viime aikoina oon uhrannut aika paljonkin aikaa miettimiselle ja oon oikeesti pysähtynyt pohtimaan asioita. Kuten aikaisemminsta postauksista voi päätellä on viime viikot ollut enemmän tai vähemmän huonoja treeniviikkoja. Motivaatio on ollut teillä tuntemattomilla, enkä oikeastaan tiedä mikä mut sinne salille aina liikuttaa. (tai viimeviikolla ei liikuttanutkaan).

Mua on koko syksyn ärsyttänyt, kun en löydä mun motivaatiota. Oon etsinyt ja etsinyt, mutta en oo löytänyt mitään "kunnon" syytä treenaamiselle. Tiedostan itse, että multa puuttuu selkeä tavoite, mutta en keksi mikä se voisi olla. Sen tiedän, että en halua fitneskisoihin ainakaan muutamaan vuoteen, painon nosto ei kiinnosta, salitreenit kiinnostaa. Mä oon niin kilpailuhenkinen, että tarvitsen sen tavoitteen, määränpään mitä kohti mennä. Tää on ihan hirveetä ku tekee vaa ilman että tietää miks tekee. Tuun hulluks!

Välillä on hyviä viikkoja ja tosi hyviä treenejä, sitte on välipäivän aika ja siihen se tyssääkin! Saattaa mennä parista päivästä viikkoon, etten edes vilkaise salikenkien suuntaan. Mikään ei motivoi mua nousemaan sohvalta ylös. On kiva vaan olla ja lueskella muiden treeneistä.

Nyt on menossa juurikin tällanen hyvä jakso. Maanantaina törkyhyvä olkapäätreeni, tiistaina jalat keskiviikkona oli pakko pitää taukoa kun joka paikkaa kolottaa (ai miten ihana tunne! ) Tänää olis treeni..... jos saan ahterini ylös.

Tällähetkellä mä en tiedä mikä mua motivoi treenien suhteen. Ei varmaan mikään? Joku mut saa sinne kuitenkin kerta toisensa jälkeen menemään. Kävin muuten koittamassa maanantaina tankotanssia ja johan tuli jalkaprässiä ikävä :D ehkä se on välillä käytävä "vieraissa", jotta ymmärtää mistä todella tykkää!


En nyt tiedä mitä kirjotin, mutta pakko oli purkaa, ja paljastaa, ettei ne treenit ja salille lähteminen tääläkään suju aina niinkuin luulisi. Nyt on paljon helpottuneempi tunne, kun sai sanoa "ääneen" että on epäonnistunut, eikä kiinnosta. Tästä on hyvä nousta ja jatkaa pihvitalkoita.  Ihmisiähän tässä vaan ollaan!