Voi mua!

Eihän se taaskaan mennyt lähellekään niin kuin olis pitänyt, välillä mua jopa vähän havettää oma häslääminen, mut tänään oli kyllä niin pohjanoteeraus, että oksat pois!

Kirjoittelinkin jo aikaisemmin, että ollaan etsitty sitä ensiasuntoa. Hetken aikaa jouduttiin venkslailemaan eessuntaassun ennen kuin saatiin hinta sellaiseksi mikä mielyttää niin ostajaa, kuin myyjääkin. Sovittiin jo pari viikkoa sitten kaupanteko päivä- aika ja paikka. Kirjoitin sen jopa kalenteriin, että muistan. MUTTA kuinkas sitten kävikään?

6:00

Heräsin kuudelta tekemään Kallelle aamupalan, kun Kalle jäi vielä sänkyyn heräilemään. (Meillä on tapana, että se joka saa jäädä nukkumaan, herää ja tekee toiselle aamupalan valmiiksi). Tää on mun mielestä hyvä käytäntö (ainakin silloin, kun saa jäädä sinne petiin ;)). No mutta asiaan. 

Nousin sängystä reippaasti ja tein meille molemmille aamupalan, toin sen sänkyyn. Vaimomatskua?

6:45

Kalle lähti töihin ja mä käperryin takas peiton alle. Sovittiin Kallen kanssa, että se soittaa 11:40 mulle, et tuun tohon pihalle, jotta ollaan ajoissa pankissa (12:00 piti olla sielä).

Ajattelin , et en mä tietenkään mitään herätyskelloa tarvi, koska johan mulla ehtii tulla ennen 11 nälkä , jos en muuten herää!

Ja ei , en nukkunut pommiin!!!!

10:30

Heräsin. Kännykästä oli loppunut akku, joten kävelin olkkarin kellolle katsomaan paljon se on. Kello oli oikeasti 10:30, mutta katoin jotenkin vissiin silmät ristissä sitä kelloa, koska luulin et kello on 9:30.

Tässä vaiheessa sain loistoidean!

Nytpä lähden salille, tänään olis just hyvä päivä jalkatreenille kun eilen herkuteltiin ja nyt on hyvin energiaa. Pakkasin laukun nopeasti ja otin salikamojen lisäksi siistitvaatteet ja laittautumisvälineet pankkia varten. Otin oikein suoristusraudankin mukaan, että voin kerrankin olla vähän edustavamman näköinen. Mennäänhän sitä kuitenkin asuntoa ostamaan!

11:00

Aloitin treenin, ja tein liikkeet aika reippaasti läpi. Takareittä ja pakaraa. Oli hirveä hiki ja nautin siitä tunteesta kun hikipisarat vaan tippuu. Ajattelin oikeen mielessäni: "ihanaa kun tulee näin hiki".

11:40

Ajattelen vielä tekeväni yhden pakaraliikkeen ja sitten suuntaisin suihkuun. Ehtisin rauhassa laittautua, käydä suihkussa, pestä hiukset, föönata, suoristaa ja meikata.

Kävelin puhelimen ohi ja päätin katsoa, jos joku olisi laittanut viestiä liittyen tori.fi:ssä myymiini tuotteisiin.

Viestejä ei ollut tullut, mutta kalle oli soittanut 5 kertaa. Ihmettelin puoliääneen että mitäs hittoa. Sitten katoin kelloa

EI HITTO!!?!?!?!?!?  20 minuutin päästä pitäis olla pankissa!!!!!!

Siitä sitten melkoista munaravia pukkariin, soitto Kallelle. Hae mut salilta!. Äkkiä pyyhe esiin ja 5 sekunnin suihku. deodorantti kainaloon. Vaatteet päälle!

Joo osaan olla nopea, olenhan kuitenkin armeijan käynyt! ;) 

mutta siinä kiireettä tulee kyllä aika mehukas jälkihiki!!!!

Tai eihän se jälkihiki mitään, jos ei olisi valmiiksi tukka ihan läpimärkä. 

Siinä sitten kaivoin nopeasti mun hiustenkuivaajan ja kuivasin hiukset kylmäpuhalluksella.

Mua niin ärsytti!!

Pitää lähteä ihan hikisenä, ei ehi yhtään laittautua. Tukka märkänä ja naama treenistä punasena.

Nii, ja voitte vaan kuvitella kuinka iloinen Kalle oli tästä kaikesta :D

Meikkasin autossa vähän (on muuten harvinaisen ällöttävää meikata hikistä ihoa). Samalla koitin laittaa hiukset edes jotenkin fiksusti, mutta rasvaletiltähän se näytti!

Voi mua!

12:00

Me oltiin just eikä melkein oikeeseen aikaan pankissa. 

Etsin äkkiä käsiini jonkin paperi lapun ja aloin tuulettamaan kasvojani, ennen kuin myyjä saapuu paikalle. Mua niin hävetti, koska näytin ihan hirveetä ja mun mielestä tollasessa tilanteessa pitäis olla aika siistinä!

No mutta kaupat tehtiin! jeij!

Jospa tästä oppisin ja en olisi jatkossa näin häslä :D

Oonko mä ainot häslääjä, vai tapahtuuko tätä muillekin? :D

Juhannuksen jälkeen uuteen treenibuustiin

Nyt on juhannus vietetty ja aika palata arkeen.

Tai ennemminkin paluu arkeen ruokien ja treenien merkeissä. Lomailu jatkuu vielä muutaman päivän ajan. Juhannuksena tuli syötyä "vähän" liikaa kaikkea, mutta niin se kuuluukin tehdä. Liika tiukkapipoilu on tylsää ja en nää mitään syytä kieltäytyä herkuista, jos ei ole dietillä.

"ÄLÄ DIETTAA, SYÖ TERVEELLISESTI"

Kuten aikaisemminkin jo kirjoitin, olen vähän kyllästynyt kaikkiin dietteihin ja fitness- elämään ylipäätänsä. Ei elämä voi olla pelkkää diettaamista ja ruoan punnaamista. Dietti loppuu kuitenkin joskus, eli kannattaako edes aloittaa? (Nyt siis puhun enemmänkin itsestäni. Esim ylipainoiselle suosittelen todellakin diettiä ensin, jotta paino sadaan tippumaan. Mutta siinä vaiheessa, kun tavoitteet on saavutettu, pitäisi siirtyä pois dietti- moodista ja alkaa noudattamaan vain terveellistä ruokavaliota).

On ihan ok käydä aamulenkillä, vaikkei dietillä olekaan

Minulta kysytään usein dietteihin ja laihdutukseen liittyviä kysymyksiä. 

Usein kysymykset tulevat omilta valmennettaviltani/ ryhmäläisiltäni, mutta myös ns "ulkopuoliset" kyselevät välillä vinkkejä.

Kun aloitin tekemään ruokavalioita ja toimimaan valmentajana (en käytä pt- nimeä, koska en ole käynyt koulutusta), tein paljon diettejä. Oma tyylini ohjata oli hyvin samanlainen, kuin mitä itse noudatin. Se oli toisaalta loogista, koska pystyin samaistumaan ohjattavin tuntemuksiin ja ...no perus diettiruoka (rahka/ kana/ kananmuna) toimii hyvin ja tuloksia tulee.

Ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut ja oikeastaan reiluvuosi sitten lopetin diettien tekemisen. Aloin tekemään ruokavalioita. Dietti- sanana on mielestäni liian tiukka ja tuomitseva. Ruokavalio taas antaa mahdollisuuden soveltaa. Esimerkiksi aamupala ei ole aina puuroa ja raejuustoa, vaan ruokaohjelmassa on paljon esimerkkejä ja erilaisia vaihtoehtoja.

Toiset ohjattavistani kokivat vaihtoehdot huonoksi ja tekivät esim aina saman aamupalan, mutta mielestäni onnistuminen ja tulosten saavuttaminen on siinä, ettei ruoka ole liian yksipuolista.On mahdollisuus valita toisin. Tässä ruokavaliossa pitää kuitenkin asiakkaan kanssa sopia tarkasti pelisäännöt, ettei ala liikaa soveltamaan.

Minulla on myös tapana muokata ruokavaliota matkan aikana. Tietysti mikäli homma toimii, ei muutoksia ole järkeä tehdä. Mutta jos paino ei tipu tai kehitystä ei tapahdu, reagoin siihen nopeasti ja teen muutoksia.

Itse käytän ohjauksissa apuna kehonkoostumusmittaria, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille laihduttajille ja kiinteytyjille!

Tavoitteeni ohjaajana on saada ohjattavan lihasmassa pysymään siinä missä se on lähtötilanteessa, ja kulutus on pelkkää läskiä. Tämä on kuitenkin ennemmin sanottu, kuin tehty. Kuitenkin säännöllisillä mittauksilla ja kunnon seuraamisella se on mahdollista. 

Minulla on useita ohjattavia ja suurin kilomäärä mikä on lähtenyt lihaksesta on vain paria kiloa (ja näissä tapauksissa on ollut ylipainoinen asiakas). Useassa tapauksessa vain rasva on palanut, mutta toisilla lihasmassaa on saatu lisättyä.

Siinä vaiheessa, kun tavotteet on saavutettu (yleensä vähintään puoli vuotta). On aika siirtyä "normaaliin tilaan", jos ymmärrätte? 

Mikäli laihdutus/ kinteytys / lihasmassan kasvattaminen on tapahtunut tiukalla ruokavaliolla/ dietillä on huomattavasti vaikeampi pitää sitä kuntoa yllä. Jos taas se matka on tehty terveellisellä ruokavaliolla, jossa on mahdollisuus soveltaa (tietyissä määrin), pitää herkutteluhetkeä (mikäli edistystä tapahtuu) ja mikä elää oman kehityksen mukaan, ei lopussa tule isoa muutosta. Tällöin myös ei yleensä tapahdu sitä "palasin vanhaan minään viikossa"- dilemmaa

Teksti lähti menemään nyt ihan toiseen suuntaan, mihin oli tarkoitus, mutta välillä näin ;)

Olen huomannut itsessäni ykden erittäin positiivisen asian. En pompi enää vaa`alla, en stressaa ruoasta, vaan nautin elämästä. Nyt voin sanoa sen ääneen: olen päässyt irti dietti-minästä ja aloittanut elämään vain treveellisesti, ei diettejä, vaan rehellistä hyvää ruokaa!

Hyvää alkanutta viikkoa!

- Netta

P.S Kirjoitin uuden postauksen toiseen blogiini

Juhannusterveiset

Tänä vuonna Juhannus vietetään rauhallisesti Joensuussa siskoni luona. Ajatuksena oli ensin lähteä asuntovaunuilemaan, mutta huonon sään vuoksi tuli suunnitelmiin muutos. 

Suunnitelmana oli ruokaa, yhdessäoloa, ulkoilua, saunomista, tivolissa käyntiä ja muita juhannusjuttuja. 

Suunnitelmat on  hyvin toteutunut! ainakin ruoan osalta :D

Tänä vuonna juhannusteemani onkin. 

"korvaa alkoholikalorit karkkikaloreilla!"

Kummatkohan oli enemmän innoissaan karusellista? ;)

Juhannusaaton brunssi oli ainot ruoka, mistä on kuvia. Muissa ruokailuissa olin ehtinyt jo syödä kaiken, ennen kuin muistin kameran olemassaolon :D


Hyvää Juhannusta! 

Nyt alkoi "loma"!!!

....nii tai ei ihan loma, vaan oikeastaan työtuntien puolitus reilusta 50h 20-30h viikkoon. Mutta lomalta se tuntuu! Eikä ihan lomalomankaan alkuun ole enään pitkä aika, koska torstaina alkaa viikon loma ja heinäkuun lopussa olis vielä kaksi viikkoa ihan PALKALLISTA lomaa!!! niin luxusta!

Mä en muista, koska olisin viimeks viettänyt ihan oikeaa kesälomaa, ehkä joskus lukion ekalla? En ees tiedä osaanko olla menemättä töihin ;) ... no ehkä mä kestän, pitää vaan keksiä jotain kivaa puuhaa. Kallella ei lomaa ole ollenkaan tänäKÄÄN vuonna, joten kaikki ehdotukset otetaan vastaan! :)

Ei meikkiä, ei muokkausta, ei hyvää ryhtiä, mutta LOMAfiilis alkaa löytyä

Mä jo joskus helmikuussa suunnittelin, et juhannusviikosta alkaen alkaisin käydä lenkillä salitreenien ohessa, koska aerobinenliikunta vähenee niin paljon jumppien loppuessa. No saa nähdä kuin käy, jos ilmat vaan on hyvät niin enköhän mä saa tän ahterin liikkeelle...

Treenien suhteen meen rennolla fiiliksellä. Treenaan, kun huvittaa. Ja yleensähän mua hyvittaa. Salia tulee tehtyä 3-6 krt/ viikkoon ja se riittää mulle tällä hetkellä mainiosti. Tähän päälle siis noi lenkit.  Mulla olis muuten muutamia hyviä liikkeitä mielessä (varsinkin pakara/ vatsa) akselille ja aion niitä tännekin laittaa, kunhan vaan saan niistä kuvat otettua :) vai kiinnostaako edes?

Tällä hetkellä tykkään eniten treenata selkää, joten kuvia selkätreenistä on myös eniten. Löysin tuolta koneen syövereistä hyvinkin vanhan videon. Tää ensimmäinen video on kuvattu kesällä 2012 ja toinen nyt keväällä 2014, eli melkein kaksi vuotta on ollut aikaa kehittyä...

Itteä vähän harmittaa, kun tää alin vio on otettu ihan treenin päätteeks ja kalle tyrkkäs vähän liikaa painoa niin ei saanut pidettyä hyvää lihaspainetta, ja yläasennossa paketti aina hajos. Pienemmillä painoilla olisin saanut ehkä näytettyä muutaman lihasmuhkuran lisää, mutta mutta mutta... näillä mennään!

Nyt suuntaan nokkani salille jalkajumpan pariin. Ja kello on vasta 8:35!!! oon niin ylpeä itestäni!

Positiivisuus ruokkii positiivisuutta

Oon nykyään ihan koukussa blogeihin ja bloggaamiseen, varsinkin tohon jälkimmäiseen. Saatan puhua kavereiden kanssa siitä mitä jossain blogissa on kirjoitettu, mutta aika kun puhe siirtyy mun blogiin niin vähän hätkähdän. Tää kirjottaminen on niin ykspuolista, (lukuunottamatta pientä kommunikointia kommenttien kautta), että välillä unohtaa etten olekaan ainot joka näitä postauksia lukee :D. Mä muistan kuinka siistiä oli joskus saada se EKA kommentti. Tuli sellanen fiilis et : jee joku oikeesti jaksaa lukea mun juttuja, eikä kaikki mun tilastoissa näkyvät kävijäklikkaukset olekaan mun omia! ;) Tälläkään hetkellä kommentteja ei tule mitenkään hirveästi, eikä lukijoitakaan ole paljoa, mutta on mukava kirjoittaa kun tietää että ainakin joku seuraa mitä mulle kuuluu ja mistä läskikriisistä mä milloinkin kirjoitan.

Kommentteja on tosiaan tullut blogin puolella, mutta harvoin puhun kenenkään kanssa blogista ihan kasvotusten. Ehkä koreintaan "juu niin mä luinkin sun blogista et oot tehny sitä ja sitä...", mut ei kukaan oo koskaan kehunut mun mitään kirjoitusta ja olinkin erittäin otettu, kun mulle on salilla sanottu, et olipa hyvä kirjoitus toi "valaistuminen". Pääset lukemaan sen täältä; KLIK *  . Kuulemma teksti on ollut monellekin hyvin osuva ja se on saanut ihmiset pohtimaan omaa minäkuvaa ja sitä miten väärin itsensä näkee. Koen siis jollain tavalla onnistuneeni, koska tekstini herättää ajatuksia.

Sitten muihin asioihin. Oon viime viikkoina...tai oikestaan kuukausina vuosina tehny töitä niska limassa. Yli 50 tunnin työviikot on mulle tuttua kauraa. Ja en nyt kehuskele mun huimilla työtunneilla, päinvastoin eihän kukaan tollasta jaksa, enkä kenellekkään tota määrää suosittele. Oon vääntänyt kahta - kolmea työtä tässä yhtäaikaa viimeisen kahden vuoden ajan. Nyt kun valmistuin niin halusin ehdottomasti vähentää töitä ja keskittää voimavarani vain yhteen työpaikkaan. Tällä hetkellä työpaikka ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, niin jännitti vähän hakea töitä , kun on ns. vasta uraansa aloitteleva. Mulla kävi kuitenkin ihan hullu munkki ja sain omanalan töitä Lahdesta. Oon niin onnessani, etten kestä! Nyt vaan pitäis malttaa odottaa syksyyn, että pesti alkaa :)

Toinen viimeaikoina pientä jännitystä tuonut asia on ensiasunnon etsiminen. Tuolla vasemmassa ylälaidassa onkin linkki toiseen blogiini, jos ensiasunnon ostaminen ja sen sisustaminen kiinnostaa. Ollaan nyt löydetty yksi tosi kiva asunto, ja tehtiin siitä jo tarjouskin. Nyt vaan pitää jännittää maanantaihin, että kuulee mitä myyjä on meidän tarjouksesta mieltä. Toivon, että saataisiin tämä asunto, niin pääsisi jo laittamaan ihan oikeasti omaa kotia <3

Mä itseasiassa kävin tänään jo vähän fiilistelemässä kalustekaupoilla töiden jälkeen ja ostin meille jo sohvapöydän, hups :D mut se oli niin kiva ja hyvässä alessa, niin en voinut olla jättämättä sitä sinne kauppaan! Nii ja ostin mä tyynynkin.... ja melkein sohvan!!! mutta onneks osasin hillitä itseni ja se jäi vielä sinne odottelemaan ;)

Viikonloppuna käveltiin satamaan pitsalle ja jäätelölle. Huom piti mennä kävellen, että sai ottaa sen jäätelön ;)

Aamulla peilistä kurkkaa ihan hyän näkönen kroppa

Okei myönnän! Kyllä mä vähän vetäsin vattaa sisään, mut eiks se vähän kuulu näihin selfieihin? ;)

Ostin Askosta tosiaan ton ylläolevan tyynyt ja ei ollu kyllä pahanhintanen. 12,90€ ku normaali hinta on 29,90!!!! Eli se oli melkein ilmanen, yli 50% alessa ;) Mutta pidän tämän blogin treeniblogina ja jos haluat seurata sisustusjuttuja ni sitten vaan http://netankoti.blogspot.fi/ . Blogi on vasta alkutekijoissään ja kirjoitukset on aluillaan, mutta on sielä jo jotain pohdintoja.

Askon ostokset ei suinkaan ollut ainoat tän viikon hyvät löydöt. Nimittäin kävin torstaina Stadiumissa ja sielä oli vaikka mitä kivaa hyvään hintaan. Mukaan lähti esimerkiksi tämä niken pitkähihainen (mikä itseasiassa puuttui treenivaatteiden pakkosaada listalta) ja niken musta valkoinen toppi, mitä edellisessä postauksessa havittelin.

Netta

"Pakkosaada" treenivaatteet

Mun tulee pidettyä  urheiluvaatteita päällä melkein 24/7 niin töissä, treeneissä kuin vapaa-ajallakin. Mä en jotenkin osaa edes ostaa kaupasta niitä "normivaatteita", koska kaikki rahat menee urheilukauppoihin. No eipä sillä niin väliä, kunhan on jotkut vaatteet päällä ;) Mä oon aika merkkiuskollinen ja vaatekaappi onkin pääsääntöisesti vaan nikeä ja peakia (+ muutamat socit).

Listasin tähän omia lemppareita Zalandon ja stadiumin nettikaupoista (ja ylläri ), suurin osa on sitä NIKEa ;)

Viimevuosina treenivaatteisiin on tullut tosi ihania värejä ja kuoseja, mutta siitä huolimatta en jotenkin osaa ostaa kuin tyttömäisiä värejä sekä mustaa ja valkoista.

Mulla on jo entuudestaan kaksi tollasta niken pro- toppia oranssina ja vihreänä, mut haluisin vielä ton fuksian?. Niken pro-malliston vaatteet on ihan parhaita! Topit on tarpeeksi pitkiä, ettei kokoajan tarvi kiskoa helmaa alaspäin (kuten esim ua:n pitkähihasille joutuu tekemään jatkuvasti!), lisäksi toi materiaali  on hyvin hengittävää eikä se muutu kutittavaksi vaikka "vähän" hikoilee.

Toi yläkulman musta toppi on myös pakkosaada-listalla. Mulla on tollanenkin :D lilana jo entuudestaan ja se on myöskin ollut enemmän kuin mieleinen. Toi on ehkä pehmeintä ja ohuinta kangasta mitä mulla on koskaan ollut. Helman pituus saa tässäkin plussaa ja lisäksi tän topin takaosa on tosi kiva. Se painijaselkä osuus tulee normaalia matalammalle ja se on vähän ohuempi (tää on siis selkäpäivän toppi ;) näkyy hyvin olemattomampikin selkä). Ainot huonopuoli tuossa on se että topin kuviot saa jenkkakahvat näyttämään vähän isommilta mitä ne oikeesti on, mut ketä kiinnostaa :D

Mä en oikee tiedä onks tää valkonen toppi oikeesti juoksutoppi, tai siis sitä niku run- mallistoa. Mut musta toi näyttää kivalta ja vähän sellaselta löysältä, joten vois toimia.

Mä oon himoinnut tota casallin toppia jo tosi pitkään, tai no niin pitkään ku se on kaupoissa ollut. Mut en oo jotenki halunnut ees kokeilla ku se vaikuttaa niin lyhkäseltä ja en tykkää sellasista napapaidoista yhtään. Tossa olis vaan niin kovin kiva ja erilainen se selkäpuoli, etten varmaan malta olla ostamatta. Ehkä alennusmyynnistä? Toisaalta oon ollu tosi pettynyt kaikkiin mun aikaisempiin casallin vaatteisiin, etten oikee tiedä.....

Kesäsin pitkähihaiset treenipaidat ei tule kyllä kysymykseenkään, mutta talvella musta on  paljon kivempi treenata vähän lämpimimmissä vaatteissa. Tähän mennessä oon käyttänyt niken pro compat sarjat pitkähihaisia, ja muu malli/ merkki saa kyllä olla ihan törkeen hyvä et kotiuttaisin sen kaupasta. 

Mitä taas urheiluritsikoihin tulee oon kokeillut varmaan kaikki mallt läpi ja ehdoton lemppari on (ylläri!!!) niken pro. Mulla on ne mustana, keltasena, punasena ja valkosena ja nyt oon alkanu haluumaan tollasia kirjavia. Noi olis niin nätit esimerkiksi ton valkosen niken topin alle <3

Toi musta toppi on bongattu stadiumin verkkokaupasta ja se pääs mukaan tälle listalle, koska oon alkanu tykkäämään tollasista löysistä topeista. Noi on tosi kivoja salilla/ töissä, mut ne on myös passeleita vapaa-ajalla esim shortsien kanssa. Tän hetkiset löysät topit on kaikki ginasta, mut tää olis ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Mä oon himoinnut noita niken lyhyitä shortseja siitä lähtien kun tuli ensimmäinen kausi jutan superdiettejä ja jutalla oli tollaset vaaleenpunaset jossain mainoksessa jalassa. Mun jalat ei ehkä oo selluliitin puolesta näteimmät noihin, mut mikään laki ei estä mua niitä käyttämästä siitä huolimatta! ;) tällaset voisin myös hankkia , vaikka niistä alennusmyynneistä.

Mitä jumppakenkiin tulee ni mulla on niitä tosi monet. Kaikki on mekkiä Nike (paitsi paljasjalkakengät ja addun juoksulenkkarit), koska ne sopii mun jalalle ehdottomasti parheiten lestin puolesta. Mallina mulla on lunaronia, free tr fit, free xt motionit ja free training kengät. Kengissä valitsen ehdottomasti ensin värin perusteella ja kun kiva väri on löytynyt niin koitan jalkaan. Mun mielestä kegät on sellanen asia missä ei saa säästää. En ikinä ostais kenenkään vanhoja kenkiä, koska ne on jo muokkautunut jonkun toisen jalkaan sopiviksi.

Ihan viimeaikoina on tullut niin ihania treenipöksyjä, että oksat pois! Mä tykkäisin tosi paljon niistä six deucen housuista, mut ne on kaikilla! Mä haluun pitää sellasia treenivaatteita, millasia ei oo ihan jokaisella vastaan tulijalla...oikei... nike ja addu on aika yleiset merkit, mut niillä on myös tosi erilaisia malleja. Ylläolevista housuista eniten silmää mielyttää noi punaisen sävyiset...

Onko teillä jotain lempparimerkkejä/ malleja?

Jätskihaaste!

Onko mitään parempaa, kuin kesä ja jäätelö? No ei, varsinkaan , jos on näin hyvät ilmat!

Mä tein kesän alussa itelleni pienen jätskihaasteen ja oon todennu sen hyväks, joten päätin jakaa sen teillekin.

Jäätelöä saa syödä vaikka joka päivä ja vaikka kaksi tai kolmekin kappaletta, Mutta jätskikiskalle/ satamaan/ kauppaan pitää mennä kävellen tai jos matka on tosi lyhyt niin saman päivän aikana pitää vetästä minimissään 30min kävelylenkki.

Mulla tää toimii, saa syödä jätskiä ja tulee lähdettyä ulos aurinkoon kävelemään. Ja mikä parhaistakin parasta jätskinhakureissulle saa takuuvarmasti kaverinkin mukaan ;)

Jätskinmakusta kesää!

- Netta

Valaistuminen

Mä oon luonnostellut tätä postausta päässäni jo melko pitkän aikaa, oon käynyt monologia itseni kanssa autoa ajaessa ja oikeesti miettinyt tätä asiaa. Musta tuntuu et mun on nyt tosi hyvä olla ja oon erittäin sinut itseni kanssa. Mun ei tarvi enää havitella sitä parempaa, elän hetkessä ja nautin siitä mitä mulla on nyt.

Jospa vähän pohjustaisin mitä tässä on tapahtunut....

Kuten jo tiedätte aloitin dietin tossa huhtikuun alussa tavoitteena saada hyvä kesäkunto. Tämä dietti ei kuitenkaan sopinut minulle ja tuloksia vaan ei näkynyt (tai ainakaan itse en niitä nähnyt eikä vaaka ollut yhteistyöhaluinen). Painonseuraamisesta ja siitä stressaamisesta tuli mulle jollain tasolla pakkomielle. Kävin vaa`alla ainakin nyt päivittäin, joskus pariinkin otteeseen tarkastamassa josko jotain olisi tapahtunut (tervettä?). No selväähän on että hirveä stressi painon pudotuksesta ei ainakaan edesauta painon putoamista. Tulin ahneeksi. Paino putosi kyllä viikoittain, mutta halusin nopeampia tuloksia. Katsoin instagramissa yhden ruotsalaistytön kuvia ja olin niin kateellinen. Miksi tolla on tollanen kroppa ja mä näytän tältä?.... niin epäreilua!!!

Nii miltä mä näytän?

Luulen etten ole ainot, joka näkee itsensä erilaisena kuin muut. Mä oon sitä mieltä että tän fitnessbuumin alettua  kesällä 2012 mulla vähän naksahti päässä. Tää naksahdus/ raksahdus what ever oli niin hyvä kuin huonokin juttu. Hyvä sen takia, että voin nyt fyysisesti paljon paremmin, kuin aiemmin. Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja syön terveellisesti. Näistä asioista olen myös luonut itselleni ammatin. Huonot puolet on enemmänkin psyykkisiä.

 Kesästä 2012 lähtien olen tietyllä tavalla ollut erittäin ulkonäkökeskeinen. Se on toisaalta selitettävissä sillä että tähtäsin kisoihin , jossa vain ulkonäkö ratkaisee....mutta en mä tiedä. Katsoin kadehtivasti muita lavalla olijoita/ menijöitä ja näin itseni joko liian lihavana tai liian ruipelona (mikä fiilis nyt milloinkin oli). Mä en jotenkin tajua itteeni. Mä olin viimekesänä fyysisesti elämäni kunnossa....tai siis ainakin hoikimmassa kunnossa mitä oon koskaan ollut. Siitä huolimatta mä en nauttinut siitä. Halusin vaan enemmän ja enemmän. Se oli ihan hirveetä ku kaikki energia meni ulkonäön muokkaamiseen "pakko siivota ku se kuluttaa energiaa". Okei vähän kärjistettyä, mutta näin jälkeenpäin mietittynä olin vähän pipi päästäni. Ei toi kuulosta terveen ihmisen ajatukselta. Mulle fitness harrastuksena oli vähän ku hyvinvointivaltion hyväksymä syömis- ja liikuntahäiriö.

Niinku näkyy: hirvee blösö

Vähän aikaa ennen mun "valaistumista" kuuntelin radiota ja sielä puhuttiin siitä kun ei osata elää hetkessä. En nyt muista tarkalleen miten se meni, mutta siinä puhuttiin siitä kuinka aina sanotaan: "ennen oli kaikki paremmin" ne tyypit radiossa puhu ennemminkin siitä mitä teknologia on tuonut mukanaan.
 Ennen sai olla rauhassa, ettei puhelin jatkuvasti soinut, nykyään kuuluu kokoajan jos minkälaista pirinää ja pörinää. Tänäpäivänä ajatellaan että ennen oli paremmin kun silloin sai olla rauhassa kun kukaan ei soitellut, mutta oliko sekään hyvä kun ihmisiä ei saanut kiinni jos tuli jokin hätä? Ei. Eli halutaan muistaa vain se mikä oli ennen hyvin. Ennen toivoi että elämä olisi tällainen kuin mitä on tällähetkellä ja nyt kun se on niin , toivotaan että asiat olisi niin kuin ennen.    Tajusitteko?

No eipä sillä väliä tajusitte tai ette. Aloin miettimään tota asiaa vähän toiselta kannalta: Miks mä en ollu tyytyväinen olooni viimekesällä, kun nyt olisin enemmän kuin tyytyväinen siihen kuntoon? Vastaavasti miksi en ole tyytyväinen tähän hetkeen, koska todennäköisesti vielä jonain päivänä (esim raskauden jälkeen) ajattelen "vielä jonain päivänä haluun olla tossa samassa kunnossa ja pukeutua noihin samoihin shortseihin mitkä mulla on tossa thaimaan kuvassa päällä".  Ton ajatuksen jälkeen mulla tuli ensimmäinen EI HITTO!!!!! - ajatus

Vähän tän mun ensimmäisen "ei hitto-ajatuksen" jälkeen olin Kallen kanssa salilla ja treenattiin käsiä. Salilla oli samaa aikaa yksi blogikaveri ja hän oli aivan hukassa oman treeniohjelmansa kanssa ( hän treenas myös käsiä) autoin häntä liikkeiden kanssa, ja neuvoin mikä tehdään mitenkin. Treeni eteni ja tämä blogikaveri totesi "tosi kiva, ku viitit auttaa... " mä vastasin "juu tottakai, ja meillä on muutenki melkein samanlaiset treenit ni no problem!" hän vastasi tähän "no tällä treeniohjelmalla saan sit tollasen samanlaisen kropan ku sulla!"

Tohon en tainnut vastata mitään, korkeintaan hymähdin, tai naurahdin (ajattelin : juu näkisitpä vaa nää selluliitit mun jaloissa, ei niissä oo mitää tavoteltavaa). Treenin jälkeen aloin kuitenkin miettiä. Oliks se oikeesti tosissaan? Onks mulla oikeesti sellanen kroppa mitä kannattaa tavotella? Entä jos se oli vaan vitsi?

No aika kului ja jatkoin diettiä. Mietin kuitenkin päivittäin tätä yhtä salitreeniä ja aloin katsoa peilistä itseäni vähän "toisella silmällä". Mä en oikee vieläkään tiedä mitä tapahtu, mut mä nään itteni nyt ihan erilaisena. Mä nään ne huonotkin kohdat , mut ei ne mua häiritse. Tää oli ehkä se toinen EI HITTO!!!

Se kolmas EI HITTO tapahtu vähän tän toisen jälkeen. Aloin oikeesti miettiä syitä miks diettaan. Mä en keksinyt mitään. Ku katon itseäni mä näytän hyvältä. Vaatteita pukiessa ei tuu enää sitä kuuluisaakiukkua "mikää ei mahu päälle/ kaikki näyttää hirveeltä!". Aloin vähän itsekin kummastella, et mikäs mulla nyt oikee on ku ei läskit kiukuta. Lähin testille vaatekauppaan ja menin sovituskoppiin niihin ihaniin valoihin sovittamaan vaatteita: eikä kiukkua sieläkäään! SIIS mitä?!?! :D mulla oli sellanen leuka putos polviin fiilis ja aloin nauramaan (ääneen) sielä sovituskopissa. Kävelin vaaekaupasta ulos ja soitin kallelle ja sanoin näin: Mä lopetin dietin, mä oon kaunis, syödääks tänää irttareita.

Niin kliseeltä (tai laiskan läskin puheelta) ku se kuulostaakin mä viihdyn mun kropassa ja rakastan itteeni. Jos jonain päivänä kirjoitan et nyt alkoi dietti (muu kuin kisadietti) ni voitte samantien kommentoida , et voit lopettaa ennen ku alotatkaan. Dietit loppu nyt tähän ja keskityn vaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Loppuun vielä haluan muistuttaa niin teitä , kuin itseänikin. Jos ajattelet jotain positiivista toisesta. Sano se . älä vain ajattele. Nimittäin Sanna, sä sait mun silmät aukeamaan itteni suhteen, kiitos <3