Mikä sinua motivoi?

"Viime keväänä mulla oli selkeä päämäärä ja tavoite. Mä olin päättänyt jotain minkä haluasin toteuttaa. Musta tuntui ettei mikään eikä kukaan pysty horjuttamaan mun motivaatiota. Mä olin kokoajan ihan fiiliksissä!"

"Mä en oikee tienny mitä tehdä, miksi tehdä ja ketä varten mä teen mitään. Mä en uskonu itseeni. Tapahtuiko edes mitään kehitystä?"

"Haluan olla tyytyväinen, motivoitunut. Mä haluun, et on selkeä päämäärä mitä kohti mennä. Haluan kehittyä niin fyysisesti, kuin henkisestikin."

Nämä edellä mainitut tekstit ovat muistiinpanoja viimeviikolta, kun piti pohtia hetkeä milloin on ollut motivoitunut, milloin ei ole motivoitunut ja mikä on se oma tavoite.

Viime aikoina oon uhrannut aika paljonkin aikaa miettimiselle ja oon oikeesti pysähtynyt pohtimaan asioita. Kuten aikaisemminsta postauksista voi päätellä on viime viikot ollut enemmän tai vähemmän huonoja treeniviikkoja. Motivaatio on ollut teillä tuntemattomilla, enkä oikeastaan tiedä mikä mut sinne salille aina liikuttaa. (tai viimeviikolla ei liikuttanutkaan).

Mua on koko syksyn ärsyttänyt, kun en löydä mun motivaatiota. Oon etsinyt ja etsinyt, mutta en oo löytänyt mitään "kunnon" syytä treenaamiselle. Tiedostan itse, että multa puuttuu selkeä tavoite, mutta en keksi mikä se voisi olla. Sen tiedän, että en halua fitneskisoihin ainakaan muutamaan vuoteen, painon nosto ei kiinnosta, salitreenit kiinnostaa. Mä oon niin kilpailuhenkinen, että tarvitsen sen tavoitteen, määränpään mitä kohti mennä. Tää on ihan hirveetä ku tekee vaa ilman että tietää miks tekee. Tuun hulluks!

Välillä on hyviä viikkoja ja tosi hyviä treenejä, sitte on välipäivän aika ja siihen se tyssääkin! Saattaa mennä parista päivästä viikkoon, etten edes vilkaise salikenkien suuntaan. Mikään ei motivoi mua nousemaan sohvalta ylös. On kiva vaan olla ja lueskella muiden treeneistä.

Nyt on menossa juurikin tällanen hyvä jakso. Maanantaina törkyhyvä olkapäätreeni, tiistaina jalat keskiviikkona oli pakko pitää taukoa kun joka paikkaa kolottaa (ai miten ihana tunne! ) Tänää olis treeni..... jos saan ahterini ylös.

Tällähetkellä mä en tiedä mikä mua motivoi treenien suhteen. Ei varmaan mikään? Joku mut saa sinne kuitenkin kerta toisensa jälkeen menemään. Kävin muuten koittamassa maanantaina tankotanssia ja johan tuli jalkaprässiä ikävä :D ehkä se on välillä käytävä "vieraissa", jotta ymmärtää mistä todella tykkää!


En nyt tiedä mitä kirjotin, mutta pakko oli purkaa, ja paljastaa, ettei ne treenit ja salille lähteminen tääläkään suju aina niinkuin luulisi. Nyt on paljon helpottuneempi tunne, kun sai sanoa "ääneen" että on epäonnistunut, eikä kiinnosta. Tästä on hyvä nousta ja jatkaa pihvitalkoita.  Ihmisiähän tässä vaan ollaan!