Tekstiä ilman kuvia

Viikko taas takana ja kisat lähestyy kovaa vautia, vai lähestyykö? tiedä siitä!

Kunto on mennyt hyvin koko ajan eteenpäin ja lihaa olen onnistunut lisäämään varsinkin yläkroppaan tässä dietin aikana. Vaikka päivät ovat olleet hyvinkin kiireisiä niin varsinkin aamulenkeillä on ollut hyvin aikaa mietiskelyyn ja spekulointiin. Olenko tarpeeksi hyvä? pitäisikö lihan antaa kasvaa rauhassa ja odotella ensi vuoteen? Olenko heikko jos lopetan tämän tähän?....

Johannan kanssa keskustelin kaikesta mieltäpainavasta asiasta ja itkuakin "vähän" tirauttelin. Kotona mietin että miksi tuli itku? vastaus jäi mysteeriksi, en osaa sanoa. Ehkä yritän niin kovaa olla paras ja välillä on hyvä vähän porata :D Fakta on se että olen hyvin kilpailuhenkinen. Jos jostain vain voi tehdä kilpailun niin on pakko kokeilla! Eniten mietityttää se kunto. Fitnes lajina vaatii monen vuoden kovan työn, ja itsehän olen treenannut tavoitteellisesti vain vuoden. Riittääkö se?  Vaikka tulosta on tullut todella paljon . kuluneen vuoden aikana niin nälkä kasvaa syödessä. Enää en ole tyytyväinen "ihan ok kuntoon". Haluan voittaa mikäli kilpailuihin lähden.

Joku varmaan nyt ajattelee että jätän kisaprojektin tähän. EN TODELLAKAAN! jatkan niinkuin tähänkin asti ja jopa kovempaa! Haluan joka päivä tehdä parhaani jotta syksyllä noustaan lavalle ja voitto tulee kotiin. Ajattelen kuitenkin realistisesti. Mikäli kunto ei miellytä tai etene niinkuin pitää niin ei sitä silloin kannata turpaan mennä ottamaan. Vaikka tänä vuonna onkin viiminen mahdollisuus junnukisoihin.

Itse kilpailupäivä ei ole mulle se juttu minkä takia teen tätä. Suoraansanottuna bikinit, kengät ja se blingbling ei kiinnosta nyt ollenkaan, enkä jaksa miettiä niitä nyt. Mielenkiintoisempaa on tämä matka kisoihin. Miten kroppa toimii? Haluan oppia uutta ja haastaa itseni. Jos joku on sitä mieltä ettei minun kannata lähteä kisaamaan jos pidän mahdollisuudet avoinna niin voi pitää ajatukset ominaan! Faktahan on se että kilpailupäivän sijoitus on muutaman tuomarin mielipide. Itselle tärkeintä on se olenko itse tyytyväinen omaan kuntooni ja että tiedän tehneeni kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin.

Sitten vähän positiivisempiin asioihin.

Mä saan herkutella! siis normi ruokaa ja ehkä kakkuakin! Voi tätä ilon ja riemun määräääää!!! hyppisin päälläni jos osaisin :D

Kallen veljellä on häät heinäkuun alussa ja alustava lupa siellä hääruoan nauttimiseen on saatu, vielä on vähän avoinna että miten se toteutetaan ja rajataanko syömistä jotenkin, mutta aika sama. Vähänkin jotain muuta kuin diettiruokaa on jo puoli voittoa. :)

Treenit on viimepäivinä toiminut tosi hyvin. Lihaksiin (siimoihin) saa hyvän paineen heti alussa ja en oo varmaan koskaan treenannut näin kovaa ku nyt treenaan. Mun motto treeneihin on "Kaikki tai ei mitään" Ja olenkin saanut palautetta loistavasta asenteestani treenejä kohtaan. :) se piristää.
Perjantaina treenasin Johannan kanssa selkää ja takaolkaa. Paljon mulle uusia tekniikoita kokeiltiin ja TOIMII! varsinkin takaolkaliike! Luulin ettei mulla edes ole sitä, kun ei oo kauheen usein saanut hyvää tuntumaan takaolkiin mutta nyt on  varmaa et joku lihashippunen sielä ainakin on. On niin saakelin kipee. Tuntuu ku sielä olkapäässä olis vähintään päänkokonen mustelma! :D

Kädet on niin hapoilla tän päivän treenistä, et kirjottaminen saa loppua tähän tältä päivää. Kuvia ei ole kun ei oo jaksanut ottaa, mut haittaakse? ;)

Netta