Jos pää ei toimi, voiko mikään toimia?

Yksin töihin ajellessa tulee aina mietittyä kaikkea todella syvällistä, ja pohdittua kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos joku pääsis mun pään sisälle niin se näkis todennäköisesti aikamoisen sokkelon, ilman päätekohtaa tietenkin :D

Usein ajatukset kuitenkin pyörii itsessäni, missä muussakaan? itsekäs ihminen kuin olen :D 

Tällähetkellä huomaan monesti pohtiani omaa ulkomuotoani. Kuten aikasemminkin olen kirjoittanut miellyttää hieman pyöreämpi ulkomuoto itseäni enemmän kuin se masentuneennäköinen dietti naama. On kiva kuitenkin näyttää timmiltä ja siinä se ongelma tuleekin. Tällähetkellä joutuu hirveästi työskentelemään oman pään kanssa juurikin painonnousun vuoksi. 

Mielestäni on enemmän kuin normaalia, että paino on korkeampi, kuin esim kesäkuussa, mutta silti jollain tasolla kaipaan sitä. Tykkäsin siitä kun salilla lihakset erottuu selkeästi, housut ei kiristä ja vatsa ei mene makkaralle kuin istuu.

Jos haluan muutoksia ei 13 rasvaprosentti ole paras lihaksen kehitykselle. Se on täysin ymmärrettävää. Kuitenkin on tosi hankalaa huomata mitään muutoksia, kuin lihakset viikko toisensa jälkeen on enemmän ja enemmän rasvan alla piilossa. Tulee väkisinkin mietittyä omaa kehitystään. Mikä olisi se oikea mittari, jolla kehitystä voi seurata? ... peili ei ainakaan tällä hetkellä ole se toimivin kapistus....

ongelmallista..

Nyt on energiaa niin hyvin, että lihakset palautuu nopeaasti, eikä hirveitä jumitiloja tule. Tiedän ettei se ole tehokkaan treenin mittari ettei lihakset tule aina kipeaksi, mutta kyllähän silloin tietää tehneensä tehneensä, kun joka paikkaa kolottaa ja särkee! Dietillä keskittyminen jokaiseen treeniin oli 150% päämäärä kun oli niin selkeä. Treenasin aina yksin omien ajatusteni kanssa (pl valmentajan kanssa olleet treenit, jolloin keskittyminen oli ainakin 2000%). Tällähetkellä tehdään Kallen kanssa paljon yhteistreenejä ja vaikka hiki virtaa ja naama on punaistakin punaisempi huomaan etten keskity. Treenin jälkeen saatankin välillä miettiä , Treenasinko edes? Se on jännää kuinka pää toimii. Pitää tosissaan ajatella mitä tekee, ei riitä että vaan tekee.  Sama juttu jos käyn lenkillä jonkun kanssa. Keskittyminen menee siihen jutusteluun ja kaikkeen muuhun. Jossain vaiheessa tajuan "ai me ollaan jo täällä, en edes huomannut kuinka nopeasti aika meni". Toista oli dietillä. Kävin lenkillä aina yksin. Keskityin tekemiseen, katsoin ympärilleni, ehdin miettiä asioita, ehdin jopa katsomaan maisemia. Silloin aina tiesi että on tehnyt jotain!

Olin eilen koulun puolesta luennolla, jossa luennon pitäjä pohti tätä asiaa. "Jos ajattelee tekevänsä jotain tuntuu se konkreettisemmalta. Jos ei ajattele, tuntuu kun sitä ei olisi tapahtunutkaan." Mä voin niin allekirjoittaa tämän!

Sama juttu ruoan kanssa. 

Tällähetkellä en punnitse, tai ota stressiä ruokailuista. Pidän peruspaletin kasassa, mutta annan itselleni mahdollisuuden soveltaa tiettyjen rajojen sisällä. Jos punnitsisin ruoat tällähetkellä, kokisinko kehittyväni enemmän vain siksi kun keskityn asiaan enemmän?

Voiko kehittyä, jos pää  ja ajatukset eivät pysy kasassa? Mitä mieltä olette?

Kuvaa onnistuneen olkäpäätreenin jälkeen. Tässä treenissä ajatukset pysyi kasassa.....koska kädet tärisi niin paljon ettei kuvan ottamisesta meinannut tulla mitään.. ja eihän siitä tullutkaan ;)


Nyt salille keskittymään 2000%, sillä treeni Johannan kanssa tiedossa :)