IKÄVÄ FITNESTÄ

Nyt ensimmäistä kertaa tosi pitkään aikaan mulla on ikävä fitnestä.

Ikävä sitä hyvää ja kireempää kuntoa.

Ikävä säännöllisiä salitreenejä

Ikävä aamuaerobisten jälkeistä tunnetta.

Ikävä niitä hetkiä, kun havaitsi kehitystä.

Ikävä joka aamuisia kaurapuuroja ja niitä kana-riisi-parsakaali annoksia.

Mä en tiedä mistä tää yhtäkkinen fitnesikävä oikein kumpuaa?

Onko se tää syksy ja lähestyvät fitneskisat (EXPO & karsinnat), vai mikä mulla oikein on?

Voi tota liikunnaniloa!

Oon jo pidemmän aikaa kärsinyt ns. fitnessähkystä, eikä se touhu ole oikein jaksanut kiinnostaa. Viime päivinä mopo on kuitenkin vaihtanut suuntaa. Vaikka kisat ei enään olekaan se unelma jossain, huomaan kaipaavani siihen kuuluvia elämäntapoja.

En kaipaa sitä diettimoodia, jossa kaikki on pilkuntarkkaa, mutta kaipaan dietin tuomaa intohimoa lajia kohtaan.

Miks mä en sitten vaan muuta toimintaani?

Hyvä kysymys!

En oikein osaa edes vastata tuohon itse. Ehkä olen liian mukavuudenhaluinen ja tykkään mättää sitä kändikinkiä kiloittain joka viikonloppu? En tiedä...

Mä en nyt sano mitään ääneen, koska silloin kaikki yleensä menee päin pöpelikköä, mutta jos ihan hissukseen kuiskaan teille, että voisin vähän skarpata treenien ja ruoan kanssa, ni ehkä jonain päivänä huomaan taas kehittyneeni.

Mulla on tässä tiedossa yks ihan kiva  fitnekseen liittyvä juttu, mikä todennäköisesti tsemppaa mua salille ja liedenääreen tekemään terveellistä ruokaa.

Jospa tästä alkaa uusi vaihde täälä bloginkin puolella ja jonain päivänä voin oikeasti hyvällä omallatunnolla kutsua tätä taas fitness ja treeniblogiksi!